Kevytnukutus

Suoneen annettava rauhoittava lääkitys hammashoidossa

Tahdonalaisella hermostolla liikuttelemme raajojamme. Vireystilaamme taas säätelee autonominen, tahdosta riippumaton hermosto. Sympatikus, joka on tietty hermoston osa, antaa meille henkisen ja ruumiillisen valmiuden toimia yllättävissä tilanteissa. Toinen hermoston osa, vagus, taas alentaa vireystilaa. Sympatikus nostaa verenpainetta ja sykettä sekä aiheuttaa hikoilua. Se aiheuttaa myös vapinaa, jotta se voisi nostaa tahdonalaisen lihaksiston supistusvalmiutta.

Eläimillä tämä kaikki on hyödyksi: liukas eläin luistaa toisen otteesta. Pakenemista ja voittamista helpottaa myös paremmin supistuva lihaksisto, jonka verenkierto on parantunut. Ihmiselle tällaisesta valmiudesta ei ole enää pelkkää hyötyä. Jos vireystaso esitelmän pitämistä varten nousee, niin aivoverenkierto paranee, mutta toisaalta hikoaminen, käsien vapina tai äänen väriseminen ei ole hyödyksi.

Haitalliset sivuoireet saattavat myös joissakin tilanteissa tehostua, kuten hammaslääkärin vastaanotolla. Voi olla, että lapsena ensimmäisellä hammaslääkärikäynnillä luvattu puudutus ei toiminutkaan. Tällöin lapsen luottamus on jo vaurioitunut, eikä seuraavalla käynnillä tarvita paljon lisää elinikäisen hammaslääkärikauhun syntymiseen. Autonomisen hermoston toimintaan voidaan harjoittelulla vaikuttaa. Tällaista on harrastettu vuosituhansia esim. joogan ja meditaation muodossa. Esimerkeistä voidaan päätellä, että harjoittelu on vaikeaa ja aikaavievää. Tuloksia syntyy harvoin.

Myös lääketieteessä käytetään vastaavanlaisia menetelmiä, joskus erittäin hyvällä tuloksella. Eräs tällainen menetemä on autogeeninen harjoittelu. Myös psykoterapialla saadaan “väärä oppi” pois, mutta tämäkin vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Hermostoon voidaan vaikuttaa myös lääkkeillä. Niiden käyttö yhtä hoitojaksoa kohti on varmasti edullisempi keino kuin edellä mainitut hoitomahdollisuudet. Kuitenkin yleisesti käytettyjen aineiden tiettyä annosta määrätyllä potilaalla on vaikea ennustaa. Osa näistä lääkkeistä poistuu hitaasti elimistöstä, ja osa voi lisäksi aiheuttaa muistihäiriöitä. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan kotimatkaa varten saattaja. Pahimmassa tapauksessa potilas on lääkkeen vaikutuksen alaisena ikionnellinen omassa maailmassaan, eikä muista toimenpideyrityksestä mitään. Yritykseksi se nimittäin tällaisessa tapauksessa jäi, koska potilaan kanssa ei voitu keskustella.

Paras tulos kevytnukutuksella

Parhaimpaan tulokseen päästään käyttämällä suoneen annettavia nukutusaineita, niin sanottua i.v. -sedaatiota. Haittapuolena niissä on, että ne voivat lamata hengitystä. Sen vuoksi niitä ei pidäkään käyttää ilman nukutuslääkärin (anestesiologi) valvontaa.

I.v. -sedaatiossa tarvitaan valvontalaitteisto (pulssioksimetri, verenpainemittari) ja lääkkeen antoon infuusiopumppu. Pumpun laukaisupainike annetaan potilaan käteen, jolloin hän voi itse annostella lääkettä tarpeensa mukaan. Laite on ohjelmoitu niin, että liika-annostelua ei voi tapahtua. Myös tarkka valvonta lisää turvallisuutta.

I.v. -sedaatiolla on kansainvälisesti ja myös Suomessa saavutettu erittäin hyviä hoitotuloksia.

Vastaanotollamme hoidamme i.v. -sedaatiolla sopimuksen mukaan.