Suun kuivumis- ja kirvelyongelmien tapausesimerkkejä

Vaivalloinen verenpainelääkitys

Hyväkuntoinen 72-vuotias nainen tarvitsi lyhytvaikutteisia kielen alle laitettavia nitraatteja noin kerran kuukaudessa raskaita töitä tehdessään. Hänen verenpainearvonsa oli jatkuvasti suuri, eikä lääkkeetön hoito potilaan hyvästä motivaatiosta huolimatta auttanut riittävästi. Lääkäri määräsi nesteenpoistolääkkeeksi 25 mg hydroklooritiatsidia. Tällöin diastolinen verenpaine laski hieman, mutta pysyi kuitenkin sitkeästi yli sadan elohopeamillimetrin. Nyt lääkitykseen lisättiin 20 mg enalapriilia. Huonon hoitovasteen vuoksi annosta suurennettiin myöhemmin 40 milligrammaan.

Seurantakäynnillä hoitavan terveyskeskuslääkärin luona aikaisemmin iloinen rouva oli turhautunut ja äreä, eikä hänen verenpaineensa ottanut laskeakseen. Lääkäri korosti edelleen myös lääkkeettömän hoidon merkitystä ja lisäsi potilaan harmiksi lääkitykseen vielä 180 mg diltiatseemia. Kuukauden kuluttua potilas oli laihtunut kolme kiloa ja hänen suunsa tuntui aralta. Diastolinen verenpaine oli toistuvissa mittauksissa 96 mmHg.

Lääkäri ehdotti lääkityksen lisäämistä, jolloin potilas ilmoitti lopettavansa lääkkeiden käytön tyystin. Koko elämä tuntui hänen mukaansa pyörivän niiden ympärillä. Hoitava eurolääkäri maanitteli potilasta jatkamaan edes glyseryylinitraatin käyttöä ja muistutti vielä sen oikeasta käyttötavasta. Potilaan vihainen vastaus helpotti jatkolääkitystä ratkaisevasti.

Mikä selitti hoitoon reagoimattoman korkean verenpaineen, psyyken muutokset, suutulehduksen ja laihtumisen? Vastaus sivun lopussa.

Maanviljelijän kipeä kieli

Eläkkeellä oleva 61-vuotias maanviljelijä lähetettiin terveyskeskukseen puoli vuotta sitten alkaneen kielen kirvelyn takia. Hän oli useita vuosia sairastanut verenpainetautia, johon oli saatu lääkehoidolla (atenololi, pratsosiini, nifedipiini) hyvä vaste. Kaksi vuotta aikaisemmin hänelle oli tehty dyspepsian takia gastroskopia. Siinä oli todettu helikohakteerigastriitti, ja potilaalle oli suoritettu bakteerin häätö. Kielessä ei todettu mitään poikkeavaa, ja tavanomaisten laboratoriotutkimusten tulokset olivat normaalit. Aikaisemmin annettu antimykoottinen lääke ei ollut auttanut vaivaan. Kielestä otettiin sieninäyte, ja hoidoksi annettiin lidokaiinikurlausvettä. Sieninäyte oli negatiivinen, eikä kurlausvesi lievittänyt vaivoja.

Potilas lähetettiin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille. Tämä ei todennut muuta poikkeavaa kuin että kielestä otetussa näytepalassa oli akantoosia ja parakeratoosia. Diagnoosi jäi edelleen avoimeksi ja potilas kehotettiin lähettämään suusairauksien poliklinikkaan. Paikallinen triamsinolonilääkitys ei vaikuttanut oireeseen, mutta kieleen pistetty metyylipredmisoloni lievitti vaivoja pariksi viikoksi.

Suusairauksien poliklinikassa kielen selkä todettiin normaaliksi lukuun ottamatta pientä punaista laikkua kielen keskiosassa oikealla. Kielen alla oikealla oli yksi aristamaton afta. Potilaalle suoritettiin joukko suun limakalvosairauksien selvittelyssä käytettyjä laboratoriotutkimuksia, joiden tulokset antoivat vihjeen perussairaudesta. Diagnoosi varmistui yhden lisätutkimuksen perusteella, ja voitiin aloittaa spesifinen hoito.

Mikä tutkimus tehtiin ja mikä oli diagnoosi? Vastaus sivun lopussa.

Vaivalloinen verenpainelääkitys – vastaus

Potilas tokaisi tietävänsä kyllä, että kaikki sydänlääkkeet laitetaan kielen alle ja että juuri siksi hän ei jaksanutkaan enää huolehtia verenpaineestaan. Potilaan aamupäivät olivat jo useiden kuukausien ajan kuluneet tabletteja kielen alla pitäessä. Suu oli kipeytynyt, eikä ruokaakaan pystynyt pillerien hajoamista odotellessa syömään. Kun väärinkäsitys oli selvitetty, saavutettiin tavoiteltu verenpaine kuukaudessa hydroklooritiatsidin ja enalapriilin yhdistelmällä.

Karin Blomgren, apulaislääkäri
Keski-Suomen keskussairaala, Jyväskylä

 

Maanviljelijän kipeä kieli – vastaus

Seerumin gliadiinivasta-ainearvot olivat selvästi suurentuneet: IgA-AGA 2.96 (viitealue < 0.2) ja IgG-AGA > 100 (< 10) ja viittasivat keliakiaan. Gastroskopiassa todettiin makroskooppisesti sileä duodenumin limakalvo ja hiopsiassa subtotaalinen villusatrofia, mikä vahvisti diagnoosin. Mahassa oli lievä helikobakteerinegatiivinen gastriitti, joten häätö oli onnistunut. Potilaalla ei esiintynyt mainittavia vatsaoireita. Gluteenittoman ruokavalion noudattamisessa oli aluksi vaikeuksia, ja kielen kirvely jatkui, mutta kun potilas oli noudattanut puoli vuotta tarkempaa ruokavaliota, oire oli selvästi lievittynyt. Seurantahiopsiaa ei ole vielä tehty.

Kipeä kieli ja suu on yleensä keski-ikäisten naisten ongelma, ja useasti kyseessä on sekä diagnoosin että hoidon kannalta ongelmapotilas (Hannuksela 1997), koska lukuisat eri sairaudet ja tekijät aiheuttavat samanlaisen taudinkuvan (Syrjänen 1995). Suun tutkiminen on keliakiadiagnoosin kannalta tärkeää. Jo kauan on tiedetty, että keliakiassa ja dermatitis herpetiformiksessa voi esiintyä aftoja. Myös kielen kirvelyä ja suupielten rohtumista saattaa esiintyä. Suun kuivumista aiheuttava Sjögrenin syndrooma on keliaakikoilla tavallista yleisempi. Suuhun katsottaessa kannattaa tarkastella myös hampaita. Keliaakikoilla voi esiintyä kiillemuutoksia, jotka ovat syntyneet lapsuudessa pysyvien hampaiden kehittyessä (Aine 1996). Suuoireet saattavat johtua malabsorptiosta, mutta yleensä niitä pidetään taudin immunologiseen patogeneesiin liittyvinä. Osalla keliaakikoista oireet häviävät gluteenittoman ruokavalion aikana.

Olavi Keyriläinen, erikoislääkäri

 

Kirjallisuutta

  1. Aine L. Coeliac-type permanent enemal defeets. Ann Med 1996; 28: 9-12.
  2. Hannuksela M. Kipeä suu – keski-ikäisten naisten ongelma. Duodecim 1997; 113:849-51.
  3. Syrjänen S. Suu kehon peilinä. Duodedm 1995; 111: 1360-5.

 

[ Duodecim 5/99, Vinkistä vihiä-palsta ]